20.8.2017

Sokkelinvalu

Mukavaa sunnuntaita! Nyt on viimein aika postata sokkelinvalusta, joka tapahtui meillä jo viime kuun puolella. Kuvat ovat pyörineet koko ajan tietokoneen työpöydällä, mutta aikaa niihin tarttumiseen ei ole ollut. Tänä viikonloppuna on kuitenkin saanut viimein hengähtää, joten ehdin nyt kertomaan teille heinäkuisista valupäivistä.

Meille valettiin siis samalla kertaa sokkeli talolle ja autokatokselle; talolle ensimmäisenä päivänä, katokselle toisena. Valutiimi aloitti tohinalla heti saavuttuaan. Amatöörin silmin oli huisia katsoa, millä varmuudella ja nopeudella ammattilaiset mittailivat linjat, pystyttivät muotit, asensivat raudoitukset ja laittoivat eristykset paikoilleen. Pumppuautoja kävi talon sokkelia valaessa paikalla kaksin kappalein.

Saman päivän aikana tontilla tapahtui muutakin: talon takapihalle tehtiin täytemaalla ajoreittiä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin ajattaa sinnekin maa-aineksia. Ilman tätä operaatiota olisi mahdoton homma tehdä mökin ympärillä ja talon takapihalla minkäänlaista maan muotoilua, sillä matka talon etupuolelta pelkästään kaivurilla lapaten olisi aivan liian pitkä. Tontin keskikohta eli tuleva takapihan alue on matala notkelma, joka tulee tarvitsemaan lukemattomia täytemaakuormia suoristuakseen. Talon tasalle sitä ei olla nostamassa, vaan talon ja takapihan väliin tulee jonkinlainen rinneratkaisu.

Autokatoksen pohja valettiin taloa seuraavana päivänä, mutta tuolloin ehdimme tontille vasta illemmasta, valuporukan lähdettyä. Edellispäivänä katsoimme kuitenkin yhdessä suuntaviivat katoksen sijoittelulle: se piti saada täsmälleen samaan linjaan talon etureunan kanssa.

Valumuotit purettiin sokkelin ympäriltä heti vuorokauden perästä. Näissä kuvissa muottikasat odottelevat vielä hakemista, mutta tähän hetkeen mennessä näkymä on jo siistiytynyt. Sokkeleita kuvatessani törmäsin odottamattomaan ongelmaan; en millään meinaa saada sopimaan kaikkea samaan kuvaan! Kun edellisen raksan aikaan Iisalmessa talon sokkeli tuntui maltillisen kokoiselta, näyttää tämä nyt paljon isommalta.




Tässä alemmassa kuvassa näette autokatoksen sokkelin. Katokseen mahtuu kaksi autoa vierekkäin ja niiden oikealle puolelle rakennetaan umpiseinä. Katoksen päätyyn tulee reilunkokoinen varasto. Autokatosta emme tee tänä syksynä valmiiksi, vaan sitä jatketaan eteenpäin nyt enää vain lattiavalun verran. Tarkoitus olisi uurastaa sitä valmiimmaksi sitten ensi kesänä. Pihaan ajaessa katos jää talon oikealle puolelle.

Tuo yläpuolen kuva on otettu järveltä päin. Sieltä katsottuna autokatos jää vasemmalle ja talo oikealle. Talon takaterassi sijaitsee oikeassa reunassa ja sen alueen olen zoomannut seuraavaan kuvaan. Tykkään tuosta terassin tulevasta sijainnista tosi paljon: se on hyvin suojassa eivätkä siihen käytännössä näe muut kuin järvialueella liikkuvat. Tiedän jo nyt, että terassi tulee olemaan todella runsaassa käytössä. Tuohon aiomme sijoittaa myös sen ulkoporealtaan, jonka kävimme Mikkelissä tilaamassa.



Sokkeli on saanut kuivua rauhassa kuukauden verran, mutta pian alkaa tapahtua! Tänään laittelemme patolevyt paikoilleen ja huomenna tulee kaivuri tekemään ulko- ja sisätäyttöjä. Autokatoksen paikalla on parhaillaan melkoinen vuori styroksipaketteja - ne asennetaan ulkotäyttöjen yhteydessä sokkelin ympärille routaeristeeksi. Rakennustavarat saapuvat tontille torstaina ja pian sen jälkeen pitäisi timpuriporukan startata pystytyshommat. Niin jännää, nyt se alkaa!


13.8.2017

Uusi aika

Olihan se puristus. Edellisen postaukseni jälkeen aloitimme muuton aika pian ja teimme sen lopulta ihan kahdestaan kärripelillä. Itse laskin trippimittarista, että ajelin isältä kaappaamallani maasturilla ja kärrillä yhteensä 1222 muuttokilometriä. Siihen päälle reilut kolmesataa kilometriä miehen veljeltä lainatulla yhdistelmällä sekä omilla henkilöautoilla ajetut kiekat. Tavarakilojen kantamiseen kulutettuja askelia en edes yritä laskea, mutta varmasti niitä oli vähintään miljardi.


En aio hehkuttaa tehokkuuttamme tai uskotella uurastuksen palkitsevuutta, sillä suurimman osan ajasta olin äärettömän ahdistunut ja väsynyt. Kun yli vuoden puurtaa asiasta toiseen jatkuvassa (raksa)stressissä, tällainen ponnistus on aika ilmeinen kulminoitusmispiste. Paitsi henkisellä puolella, on minulla kesän aikana ollut haasteita myös fysiikassa. On ollut alkukesän virustaudin jälkeen selkäkipuja ja tulehtunutta kättä, mutta täysin uutena juttuna ovat pompsahtaneet kehiin järjettömät niskakivut. Niiden aikana pää ei käänny suuntaan eikä toiseen. Ja tietenkin niskakipu napsahti kahdeksi viimeiseksi Iisalmi-päiväksi, jolloin ohjelmassa oli loppusiivouksen teko. Yritäpä siinä sitten hinkata paikkoja puhtaaksi. Vaan eipä ollut vaihtoehtoja, muutto oli pakko saada valmiiksi ja siinä kuitenkin onnistuttiin.


Jätimme uusille omistajille muutamia kalusteitamme, kuten valkoiset nojatuolit, aulan lipaston ja pyykinpesukoneen. Kumisevan tyhjäksi talo ei jäänyt, sillä omistajat toivat sinne jo oman muuttokuormansa vähän etukädessä.

Viimeisenä päivänä kiertelimme sisäneliöt ja ulkotilukset miehen kanssa yhdessä läpi ja painoimme oven lukkoon yksissä tuumin. Vaikka olin etukäteen ihan varma, etten tirauttele kyyneleitä lähtiessä, lukon naksahtaessa tuo ennakointi petti. Olihan se hyvä koti lähes neljän ja puolen vuoden ajan.


Uudet alut tarvitsevat kuitenkin entisten asioiden loppuja ja tämä muutto oli yksi sellainen etappi. Teimme lähdön pari vuorokautta etuajassa, jotta kerkesimme pienelle kesälomareissulle; viimeisen kuormanpurun jälkeen lähdimme heti ajamaan kohti Mikkeliä. Siellä kävimme tietenkin asuntomessuilemassa. Rakennus- tai sisustusvinkkien kahmimisen sijaan meidän tavoitteemme oli hankkia ulkoporeallas ja sellaisen hankintasopimuksen saimmekin tehtyä. Talot kiertelimme läpi leppoisasti kuljeskellen - meidän päivänämme porukkaa oli vähän liikenteessä, joten tungoksesta tai jonoista ei tarvinnut huolehtia. Mikkelistä jatkoimme välietappien ja Fiskarsin kautta etelärannikolle. Hanko, Turku, Naantali - siinä kohteemme. Jos aikaa olisi ollut yksi yö enemmän, olisimme pysähtyneet vielä yhdeksi yönseuduksi Tampereelle. Nyt oli kuitenkin jo kiire posotella kohti mökkiä ja uutta arkea.


Täälläpä siis nyt asustellaan, 24 neliön saunamökissä! Parvi on täynnä järjesteltäviä muuttokamppeita, alakerta sentään ollaan jo saatu selätettyä. Toiminnot ja tekemiset joutuu täällä miettimään erityisen luovalla tavalla, mutta eiköhän tässä syksy saada asusteltua. Uusi aika, se on nyt!


14.7.2017

Ai, pitäisikös tässä muuttaakin?

18 yötä. Sen verran meillä on jäljellä öitä Iisalmessa. Tai siis Iisalmen talon avainten kanssa; minähän olen ollut nyt jo viimeiset 15 yötä yhteen putkeen Rautavaaralla, joten saman menon jatkuessa on varsinaisia yöpymisiä Iisalmessa jäljellä varmasti enää kourallinen. Näin pitkää Rautavaara-jaksoa en todellakaan suunnitellut etukäteen, viikot ovat vain jotenkin hupsahtaneet eikä pakottavaa tarvetta Iisalmeen ole ollut. Ehkä on jopa alitajuisesti syntynyt jonkinlainen lähtemisen kynnys. Mies on muutamaan otteeseen piipahdellut kaupungissa ja alkoi eilen muistuttelemaan, että pitäisi varmaankin ruveta suunnittelemaan sitä muuttoakin. Niin. Totta tosiaan.

Muuton suhteen minulla ajatukset kiertävät koko ajan pianoon. Se on niin helkatin painava, että muuttoa ajatellessani stressaan yksinomaan sitä, miten ihmeessä saamme soittimen tuotua paikkakunnalta toiselle. Tai siis sitä, saammeko täsmäiskuna sille tarpeeksi nostajia: Iisalmeen tuotuna se tarvitsi pahimmissa paikoissa neljä nostajaa. Apukädet ovat vähissä, sillä lähipiiri on nyt siellä sun täällä reissussa. Pitäisikin siis tuumata, kysellä ja suunnitella, että saadaanko kaikki roudaukset sujumaan omin voimin kärripelillä vai olisiko fiksumpaa tilata muuttoauto kertalaakista. Hmm...

Pikkutavaroista sen sijaan en osaa huolehtia. Olemme muuttaneet miehen kanssa aiemmin yhteensä kolme kertaa ja noilla kaikilla kerroilla olen ollut hyvin stressitön pakkaaja: esimerkiksi vuonna 2012 Lapinlahdelta Iisalmeen muuttaessamme aloitin pakkaamisen vasta muuttopäivän aamuna. :') Mentaliteetti oli tuolloin "tavarat säkkiin ja kyytiin", joten hirveästi ei organisointia tarvittu. Ihme kyllä, tuolla tyylillä ei tavaroiden purkaminenkaan ollut mitenkään hankalaa, kun säkit vain kasasi kaapeittain ja tiloittain. Nyt sentään olen jo hankkinut Clasulta kymmenittäin isoja pahvilaatikoita - niiden avulla saadaan toivottavasti tavaravuori pysymään ojennuksessa väliaikaismajassaan, mökin parvella.

No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset pari viikkoa aikaa pähkäillä muuton kanssa. Kunhan saisimme päätettyä lähipäivinä edes sen, millä pelillä muutetaan: muuttoautoja kun ei välttämättä äkkihälytyksellä ole saatavilla.

Mitäs muuta... Tällä viikolla kävimme Kuopiossa Domuksen putiikissa tutkailemassa taloon tulevia kalusteasioita. Domuksen kalusteet kuuluvat Dekotalon normipakettiin ja näyttäisi siltä, että muutamaa viilailua lukuunottamatta löydämme sieltä meille sopivat vaihtoehdot. Ainoastaan keittiön tason ja vessakalusteiden etulevyt joudumme ehkä etsimään muualta. Samalla reissulla menimme Stemmaan tilaamaan mökin pesuhuoneeseen peiliä, mutta löysimmekin lopulta itsemme pötköttelemästä liikkeen sängyiltä. Saimme jopa häkellyttävän asiantuntevaa opastusta nukkumisasioissa ja löysimmekin sieltä potentiaalisen sänkyehdokkaan: meillä on ollut tarkoituksena hankkia uusi sänky, mutta takaraja asialle on ollut oikeasti vasta vuodenvaihteessa. No, nyt on sekin hautumassa. Myös mökkiin tarvittava vuodesohva taisi löytyä samalla piipahduksella - vielä pitäisi mittailla tuvan senttejä, jotta mahtuuhan huonekalu sinne varmasti.

Talon suhteen alkaa viimein tapahtua jotain, sillä sokkeliporukan pitäisi ilmestyä tontille maanantaina. Muottien laitossa menee aikaa, joten itse veikkaan varsinaisen valun tapahtuvan vasta tiistaina. Tämän tiimoilta palailen asiaan kuvien kera sitten alkuviikosta.

Lopuksi voisin kertoa teillekin viimeöisestä agenttiseikkailustani, oli nimittäin pientä äksöniä kesäyössä. Olin siis viime yönä Armaksen kanssa kahdestaan mökillä yötä. Rupesimme nukkumaan suht ajoissa, koska aamulla oli aikainen herätys. Puoli yhdeltä aamuyöllä havahduimme molemmat siihen, että jokin pörisevä auto ajaa asuinalueen tietä pitkin ja käy kääntymässä umpiperän päässä. Ei siinä mitään, uteliaita on tuolla pätkällä riittänyt – parhaimmat käyvät ajamassa lenkin viisikin kertaa päivässä ja ujoimmat öisin. Nyt tuo pörinä ei jatkanutkaan matkaansa, vaan pysähtyi meidän tontin kohdalle. Aamuyöllä! 

Maatöiden johdosta tontilla oli muun muassa kuorma-auto ja pari traktoria, joten tietysti alkoi päässä kilkattaa kello, ettei tuo pysähtyjä voi olla rehellisellä asialla. Yritin ensin kuikkia tilannetta säleverhojen raosta, mutta en nähnyt kunnolla. Aukaisin verhot sitten kokonaan ja siitä hetken päästä auto lähtikin liikkeelle ja pöristeli pois. Taisi huomata, että verhot aukesivat. 

Siinä samassa minulle iski valtava raivo, ajattelin että meidän tontillehan ei kukaan hämäräveikko keskellä yötä pysähtele! Kiskaisin vaatteet niskaan ja hyppyytin koiran auton kyytiin. Lähdimme kylälle paikallistamaan sitä pörisevää autoa, joka tulikin heti vastaan, oli uudestaan ajamassa rantaraittia pitkin. Tyydyin siinä vain pysähtymään ja tiiraamaan kulkupelin tuntomerkit talteen. Ajoin lenkin hiljaisen kylän läpi, ajatuksenani palata mökille rantatien toisen pään risteyksen kautta. Rinteessä olevassa risteyksessä tuo auto tulikin taas vastaan. Tyttökuski oli vissiin kokematon, koska ei uskaltanut sivuuttaa minun autoani ja pysäytti menopelinsä keskelle rinnettä. Mäkilähtökään ei tainnut onnistua, koska rupesivat vaihtamaan paikkoja vänkärinpaikalla olleen pojan kanssa. 

Silloinpa oli minunkin hyvä nousta autosta ja kysyä, että hekö ne ajelevat meidän syrjässä olevalla asuinalueella keskellä yötä. Myönsivät. Tivasin useampaan kertaan, mitä varten pysähtyivät meidän tontin kohdalle. Mitään selitystä eivät antaneet, maahan vain katselivat ja mutisivat ympäripyöreitä. Mielestäni jokaisen vastuullisen aikuisen pitää osata antaa tekemisilleen selitys, mikäli tarkoitusperissä ei ole salattavaa. Raivostutti ihan kamalasti ja antelin autokunnalle sitten oikein olan takaa palautetta keskellä yötä pörisevällä autolla ajelemisesta, ihmisten herättelemisestä ja toisten tontin kohdalle yöllä pysähtymisestä. Suditellen ajoivat pois ja minä näytin peukkua perään. Eipä sen jälkeen pörinöitä kuulunut, mutta kyllä meille tonttikamerat nyt asennukseen menevät.
 
Aurinkoa kesäviikonloppuun!
 
P.S. Kuvituksena otoksia mökkikeittiöstä. Kuvailin sitä enemmälti jo viime viikolla, mutta kameralla ja kuvankäsittelyohjelmallani on tilan kanssa kriisi meneillään. Kerron siitä tarkemmin sitten kunhan saan keittiöstä tänne laajempia otoksia.


6.7.2017

Mökin ulkosivu

Olen puhua pajattanut mökkiraksasta paljon, mutta viimeisimmät ulkokuvat olen tainnut ottaa siitä kevättalvella. Nytpä taitaisi siis olla hyvä väli katsoa, miltä mökin paraatipuoli näyttää. 

Alakerran tupaan astutaan lasiovesta ja kaikki nuo korkeat ikkunat ovat tuvan ikkunoita. Alakerran leveä pikkuikkuna on tietenkin saunan; sen alapuolelle on tarkoitus asetella joskus myöhemmin grillaus- ja istuskelupaikka.

Yläkerran parvi-ikkunat ovat kiinteät muotoikkunat. Ne menevät suoraan mökin keskilinjassa ja alakerran ulko-ovikin on mätsätty samaan linjaan. Pohjakuvavaiheessa sai pikkuisen siirrellä pesutilojen väliseinää, jotta nämä linjat asettuivat järkevästi.

Kaavamääräykset asettavat omat rajansa mökin koolle. Pohja-ala tässä on 30 neliötä ja päällä matala parvi. Koko mökki on suunniteltu  kokonaan oman päämme ja tarpeidemme mukaan, mitään valmista pohjaahan ei tähän ollut olemassa. Oikeasti vapaa-ajan asunnot eivät edes kuulu Dekotalon valikoimaan, mutta saimme neuvoteltua tämän meille varsinaisen talon kylkiäisenä levypinnoille asti. Piirrosluonnokset tein itse ja Dekotalo piirsi niistä sitten viralliset kuvat. 

Vasta nyt jälkeenpäin olen hoksannut, miten iso kömmähdysmahdollisuus mittojen kanssa olisi voinut käydä. Vetäistä nyt kaikki sentit omasta päästä! Onneksi ähräsin piirrosten kanssa pitkään ja yritin jo paperivaiheessa hahmottaa kaiken tarpeellisen. Tästä tuli oikeasti juuri oikeankokoinen, sopivan napakka mutta kuitenkin väljä.Kyllä tässä onkin viimeisen viikon aikana tullut useampaan kertaan pysähdyttyä ja mietittyä, että "Hitto tästä tuli hyvä!". :')


Paljonhan tässä ulkokuoressa on vielä tekemistä, vaikka sisällä pystyykin jo asustelemaan. Pienempiä yksityiskohtia on vielä runsaasti listalla, muun muassa ikkunapeltien sivujen taivutukset, oven kynnyksen asentaminen, varsinaisten tikapuiden ja kattosillan kiinnittäminen, maalaus ja sokkelin käsitteleminen, ympärystäyttöjen tekeminen ja terassin laajentaminen. Kaikkea ei ole tarkoitus tehdä tänä vuonna, vaan puuhataan nyt vain sen verran kuin ehditään ja jaksetaan.

Pitäisi myös pohtia, tehdäänkö saunanpuoleiseen terassipäätyyn suojarimoitusta, kuten alunperin kuviinkin on piirretty. Se taitaisi tehdä terassinurkkauksesta mukavasti rajatumman. Ja terassilaajennuksestakin pitäisi haaveilla: kuvitelkaa nyt, millainen tuosta tulee kun terassia jatkaa porrastettuna alemmaksi sekä mökin sivulle. Siinäpä sitä onkin hyvä katsella maisemia ja löhötä leveästi. Sitten joskus. Tämänhetkiseen terassilaudoituksen kiinnitykseen en muuten ole tyytyväinen, vaan Dekotalon timpurit saavat fiksailla sitä jahka tulevat tekemään taloa. Ruuvata ruuveja syvemmälle ja suoristella muutamaa lautalinjaa.

Semmoinen mökkeröinen meillä. :)


4.7.2017

Yötä mökillä

Moikka! Täälläpä sitä on mökkeilty jo neljä peräkkäistä yötä! Viime torstaina saimme vihdoinkin LVI-asennukset valmiiksi: hanoista ja suihkusta tulee nyt vettä ja vessanpönttö toimii. Aika luksusta. Siivosin tuolloin torstaina alakertaa iltamyöhään saakka, jotta pääsimme levittämään patjapedin lattialle viikonlopuksi. Perjantaina sähkömies kävi vielä asentelemassa lämminvesivaraajan toimintaan ja mikäs sen jälkeen on ollut ollessa.

Viikonloppuna täällä oli paikalliset pitäjäpäivät, joten illat venyivät pitkiksi. Nämä kuvat otin lauantaina puoliltaöin mökin edestä - taivas ja järvenpinta ovat olleet nyt joka yö äärettömän kauniita. Tyyni vesi on toistanut ihanasti persikkaisia auringonlaskun sävyjä ja kuu on möllöttänyt suoraan tuvan ikkunoista sisään.

Eläimet ovat tarjoilleet oman esityksensä, sillä lauantai-aamuna orava rapisteli terassilla, eilen laskin jonossa uiskentelevia sorsia (ensimmäisessä letkassa niitä oli 22 kappaletta ja vähän perässä tulevassa 14) ja yksi joutsen viistää joka ilta lentokierroksen tuosta mökin edestä. Alimmassa kuvassa hieman suttuinen otos tuosta pitkäkaulasta.


Tällä viikolla yritän ehtiä ottamaan mökistä ainakin ulkokuvia. Ehkä kamera eksyy keittiöönkin. Sistustettu täällä ei juurikaan ole, vaan esillä on toistaiseksi vain välttämättömiä mökkeilykamppeita ja vaatekasseja. Tilaa ei kyllä tule olemaan kummemmille esillepanoille, mutta jospa tänne kesän mittaan pientä kivaa saisi kehiteltyä.

Kaunista kesäpäivää!


28.6.2017

Kesäpiha

Nyt se tuli, lomamoodi! Huomasin eilen, etten enää jatkuvasti pyörittele koulumaailman työasioita mielessä. Huh, eihän tuohon mennytkään kuin kolme viikkoa. En tiedä, olisiko tätä oloa vieläkään jos en olisi pakottanut itseäni pysymään kotiympyröissä Iisalmessa, ilman raksaa ja asioiden perässä juoksemista. Tuskin, joten hyvä että ymmärsin ennen juhannusta pysähtyä.

Kotona päivät ovat kuluneet tietynlaisen kaavan mukaan. Mies on vielä aamuisin herännyt töihin ja me olemme jääneet Armaksen kanssa loikoilemaan. Keitetty aamukahvit ja syöty aamupalat kymmenen maissa. Odoteltu mies ruokatauolle käymään ja ruvettu sitten tuumimaan päivän agendaa. Viime viikolla ohjelmassa oli pihanlaittoa ja sisäraikkouksia, tällä viikolla päivät ovat kuluneet kirppiskamppeita kasatessa ja hinnoitellessa sekä pikkuisen grafiikkahommia tehden. Tunnin-pari olen aina kerrallaan hommaillut, sitten on pidetty Armaksen kanssa ulkona leikkitauko. Heitelty frisbeetä, palloa ja narulelua. Iltapäivällä miehen kotiutuessa on pidetty yhteinen kahvihetki ja ilta puuhasteltu sitten samassa seurassa. Lenkillä on käyty aina iltaisin sitten, kun lähitienoo on jo hiljentynyt. Päivärytmi on kiepsahtanut taas ylösalaisin kuten aiempinakin kesinä ja iltaisin alan suunnitella nukkumista vasta aamuyön pikkutunteina.

Nämä kuvat napsin kahtena eri päivänä leikkitauoillamme. Meinasi olla pikkuisen haastetta juosta auringonpilkahdusten perässä, että saisin näihin valonhäivähdystä. Tällaisen pihan me sitten vähän reilun kuukauden päästä jätämme taaksemme. Ei tämä suinkaan täydellinen ole, mutta kuitenkin itse tehty, yhteneväinen ja kiva kokonaisuus. Mukavasti ovat kasvit rehevöityneet vuosien saatossa. Haaveilen vielä heinäkuun osalta lämpimistä päivistä, jotta pääsisimme edes pikkuisen tsillailemaan pergolassa - nyt ei olla kelien ja kiireiden vuoksi päästy kertaakaan sinne edes kahvittelemaan!

Vaikka emme ole konkreettisesti nyt raksailleet, on työmaa tietenkin ollut puheissa ja ajatuksissa. Tilasimme muun muassa viimeisiä mökkihankintoja, kuten kiukaan suojaseinät. Olemme myös tuumineet pohjatöiden jatkamisen aikataulutusta sekä miettineet vähän lauteidenkin ideaa.

Tänä aamuna kävin Rautavaaralla pikakiekan ja kävelin tonttimaan metsurin kanssa läpi. Ohjeistin myös samalla äidin putkimiehelle kaveriksi - tämä aloittikin hommat juuri tänään, kun minulla oli sen kehvelin kirppispöydän laitto, muussa tapauksessa olisin ollut itse putkaria vastassa. No, onneksi apujoukot ovat tällä kertaa paljon lähempänä kuin edellisen kerran raksaillessa.

Ja mitä tulee apujoukkoihin, niin voi juku. Arvatkaapa, mitä vanhempani ovat tehneet! No niitä mökin listoja! Pikkuisenko helpottaa tuollainen apurutistus! Uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että se valmistuu sittenkin. :') Onnea härnätäkseni hankin meille mökille jo uudet patjat, josko päästäisiin pian kokeilemaan yöpymistä... (*koputus puuhun*)




Tänään käyn raksan tiimoilta vielä rautakauppa-asioilla pikkubroidin kanssa, poju saa kyyditä muutamat listat täältä kaupungista mökille - ainakin saunan oven listat olivat vielä unohtuneet edellisistä laskuista.

Sitten pitäisi jatkaa kaappien läpikäymistä. Muutto tuntui vielä äsken todella kaukaiselta jutulta, mutta olemme viimein heräilleet asian kanssa. Eihän siihen oikeasti enää kauaa ole. Kun saisi pakattua kaikki kaappitavarat niin järkevästi, että ne mahtuisivat hyvin mökin parvelle säilöön. Isompien kalusteiden logistiikka ja säilytys on vielä kysymysmerkkinä ilmassa, mutta luulen että pala palalta saadaan niitäkin sitten siirrettyä väliaikaisiin paikkoihin.

Kaiken ohessa pitäisi muistaa olla kuten Armas tuossa viimeisessä kuvassa, kölliä vaan ja nauttia olosta.  
Sillä kesä on nyt.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...