15.4.2018

T V - H U O N E

Moikku! Lähdetäänpä kurkkaamaan meidän telkkuhuoneeseen. Se löytyy olohuoneen kupeesta, lasisten pariovien takaa. Talon pohjakuva mahdollisti TV:n erkaannuttamisen olohuoneesta ja tähän ennenkokemattomaan järjestelyyn olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Huomaan jo parin kuukauden asumisen myötä, että huonejärjestelyn ansiosta telkku on arjessa aiempaa pienemmässä roolissa ja olohuoneen puolelle tulee istahdettua viettämään oikeasti mölytöntä aikaa. 

Toisaalta TV:n katseluhetket ovat nyt paljon kohdennetumpia: laite aukeaa entistä useammin jonkin tietyn ohjelman vuoksi eikä muuten vaan ääntä pitämään. Hyvät sarjat saavat ansaitsemansa uppoutumishetken, kun niitä varta vasten hautautuu katsomaan kulmasohvalle.

Huoneen sisustukselliset elementit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: kokonaisuus muodostuu paimentolaismatosta, kulmasohvasta, oliivipuusta, TV-tasosta ja betonijalkaisesta lampusta. Plussana lisäksi pari huoneesta toiseen seilaavaa tyynyä ja vilttiä. Värimaailma seurailee samaa kaavaa kuin muuallakin talossa, mutta tämän huoneen seinät on maalattu astetta tummemmalla sävyllä, Tikkurilan Graniitilla. Tummempi harmaa luo kivaa syvyyttä, kun telkkuhuoneeseen katselee keittiön ja olohuoneen suunnasta.

Olen pohdiskellut, tarvittaisiinko täällä sohvapöytää. Vaikka napostelutaso olisi kiva olla, en kuitenkaan taida uhrata Armaksen leikkimattoa pöydän alle. Poitsu kun kiikuttaa tähän päivittäin kasan pehmolelujaan ja retuuttelee niitä vuorotellen. :)


Touhukasta sunnuntaita!



1.4.2018

K O D I N H O I TO H U O N E

Kaunista pääsiäispäivää (sekä huhtikuun ekaa - miten aika voikaan huristaa näin nopeasti)! Täällä on keli hellinyt niin, että viime päivinä on tullut ahmittua ulkoilmaa ihan urakalla. Meidän naapurissamme sijaitsevassa venevalkamassa järjestettiin eilen pieni pääsiäistapahtuma kokkoineen ja oli iloinen yllätys ainakin itselleni, miten paljon porukkaa kulkeutui paikalle. Aina ei tarvita isompia spektaakkeleita, vaan hyväntuulisen kohtaamispaikan voi luoda simppeleilläkin eväillä.

Blogiin tulin postaamaan nyt siitä lupailemastani kodinhoitohuoneesta. Minulla lähti tilassa kameran kanssa vähän lapasesta, joten tässä on nyt kuvatulvan makua. No, eipä haittaa, antaa räpsyjen puhua sanoja enemmän!

Vaikka tekisi mieli sanoa, että tätä huonetta suunniteltiin talosta eniten, niin taitaisin valehdella. Suunnittelumäärät kun ovat olleet valtavat jokaikisen huoneen kohdalla. No, paljon on kuitenkin istuttu tunteja kodinhoitohuoneenkin pohjaa ja kalusteita miettiessä. Tila on L-kirjaimen muotoinen ja itse koen, että muoto oli mielekkäämpi suunniteltava kuin pelkkä suorakaide. Kalusteet saatiin sijoiteltua tosi järkevästi: isot liukuovikaapistot yhdelle seinälle ja matalammat kalusteet toiselle, ikkunan alle.

Vaikka kodinhoitohuone luetaan kosteaksi tilaksi, halusin välttämättä uhmata ohjeita ja sisällyttää kalusteisiin maahan saakka ulottuvat sokkelit sekä päätylevyn. Mielikuva kalusteratkaisuista oli todella vahva, enkä halunnut joustaa niistä yhtään. Onneksi Domus pystyi vastaamaan näihin toiveisiin, vaikka etenkin liukuovien viereen asettuvasta kiinteästä pystylevystä ja ovien liukumisradasta viestiteltiin sähköpostitse päiväkausia. :')

Ulko-oven toiselle puolelle jää sopiva tila Armaksen ruokapapanapurkille ja lattiaharjasetille. Noiden yläpuolelle olisi tulossa vielä joko yhteinäinen naulakko tai pari erillistä koukkua. Tila on maalattu kosteudenkestävällä maalilla, joten seinät eivät ota ihan heti itseensä, vaikka joku takki tai pyyhe olisikin ripustusvaiheessa vielä kostea.

Näistä kuvista selkenee mielestäni hyvin se, kuinka vaatehuone jää kodihoitohuoneen ja makkarin välimaastoon. Siinä on molemminpuolin liukuovet, joten reittiä voi tarpeen mukaan pitää kiinni tai auki. Tämä pohjaratkaisu oli itselleni ihan must, ja olen onnellinen, että sekin mahdollistui talon neliöissä. On niin paljon kätevämpää, että vaatesäilytys on kodinhoitohuoneen kupeessa perinteisten makkarissa sijaitsevien vaatekaappien sijaan. 

Huone on vielä tyhjä, sillä säilytysjärjestelmien hankkiminen jäi omaksi nakiksemme. Siihen tartutaan sitten, kun rahapussi saa vähän aikaa elpymiseen. Tällä hetkellä säilytämme miehen kanssa vaatteitamme kodinhoitohuoneen liukuovien takana. Kun takana on asumisjakso pikkuruisessa saunamökissä, tuntuu nyt tämäkin kaappitila ruhtinaalliselta. Aivan kuin muissa kodin tiloissa, täälläkin kaapit ovat vielä alikäytöllä enkä tiedä, mitä ihmettä säilytettävää niihin keksisin jahka vaatteet siirtyvät oikeaan vaatehuoneeseen. :') No heh, ei asia ole oikeasti ongelma - todellisuudessa haaveilen siitä, etteivät hyllyt täyttyisi kokonaan pidemmänkään asustelun jälkeen.


Tavallisesti meillä on tuo pesutiloihin vievä lasiovi auki, mutta näihin kuviin halusin sulkea sen kiinni. Pesuhuoneesta puuttuvat vielä muutamat listat ja haluan kuvata tilaa tänne vasta sitten, kun kaikki on kohdallaan. Voitte kuitenkin kuvitella, kuinka kulkuväylä jatkuu tuosta vielä pesuhuoneeseen, saunaan ja perällä olevaan pikkuvessaan.


Kuten kerroin aiemmin, on musta allassetti Ikeasta. Keittiöstä postatessa esittelin siellä sijaitsevan vastaavan valkoisen setin ja samalla ihmettelin, ettei kaunis hana ole päässyt suurempaan blogisuosioon. Kommenttiboksin puolella nousi keskustelua siitä, ettei hanassa ole pesukoneventtiiliä. Aivan! Eipä olekaan! Tuota seikkaa en tajunnut ihmetellessäni ajatellakaan, sillä me emme tarvinneet pesukoneliitäntää mihinkään talomme hanaan. Siksi, koska halusimme niin keittiöön kuin tänne kodariinkin Damixan elektroniset pesukoneventtiilit. 

Venttiilit ovat oikeasti pienet napit, jotka upotettiin laskutasoon. Ne toimivat kosketuksesta ja avaavat veden valinnan mukaan joko 3 tai 12 tunnin ajaksi. Napissa on pieni merkkivalo, joka vilkkuu eri värisenä valitun ajastuksen mukaan. Yhteishinta Ikean mustalle hanalle ja Damixalle tuli edullisemmaksi kuin hankkia jostain muualta sellainen musta hana, jossa pesukoneventtiili on itsessään. Venttiilien käyttöön ja toimintaan olemme olleet tosi tyytyväisiä.

Vanhan pesukoneemme jätimme entiseen taloon ja tänne hankimme uuden setin Boschilta. Pesukoneen kaverina on kuivausrumpu, jollaista emme ole aiemmin omistaneetkaan. Kylläpä tekisi mieli hakata päätä seinään siitä hyvästä, ettei ole osannut aiemmin kaivata kuivaria! Pyykkihuolto on nimittäin helpottunut moninkertaisesti, kun pestyjä vaatteita ei tarvitse kuivatella pitkiä pätkiä pyykkinarulla. Jo pelkästään se, ettei tekstiilejä tarvitse enää sörkötellä narujen väliin, on ollut ihanaa. Pesu- ja huuhteluaineen kulutus on pienentynyt huomattavasti aiemmasta, sillä pesukone osaa annostella litkut itsenäisesti - kunhan vain silloin tällöin täyttää sille säiliöitä täydemmäksi.

Ajan kanssa on tarkoitus pohtia mattoasioita tässäkin huoneessa. Olen huomannut monissa talomme tiloissa, että entiset mattomme ovat liian pieniä vähän joka suhteessa. Tänne kodinhoitohuoneeseen taitaisi mahtua pituudeltaan nelimetrinen mötkäle, mutta sellaisia ei taida löytyä valmiina mistään. Ei ainakaan tällä samalla kuvioinnilla, josta tykkään hirmuisesti.

Mietinnässä on myös jokin kasvi tuohon mustaan riisikoriin. Nyt säilytän siinä muutamia päivittäisiä kotivaatteita (mm. villasukkia ja olohousuja), jotka ovat käytössä päivittäin töiden jälkeen mutta jotka eivät kierrä heti koneeseen. Kunhan näille vaatteille saadaan oikea paikka vaatehuoneeseen, vapautuu korikin sitten vihreälle.

Tällainen kodinhoitohuone meillä. Ei liene aprillia, että olen tilaan todella tyytyväinen: pohja on oikeasti tosi kätevä ja täällä puuhailee mielellään. Katsotaan, mihin huoneeseen vien teidät kierrokselle seuraavaksi...

Hymyjä pääsiäispäivään!


29.3.2018

Värikoodatut munat

Voi ihme, miten nopeasti päivät juoksevat. Olen viime lauantaista saakka pyöritellyt kuvankäsittelyohjelmassa kuvia kodinhoitohuoneesta, mutta joka päivä olen ehtinyt pysähtyä koneelle vain niin pieneksi ajaksi, ettei kuvista ole vielä postausta syntynyt. Jospa nyt sitten pääsiäisvapailla!

Ajattelin nyt kuitenkin pyöräyttää ulos muutamat munaisat pikakuvat. Vaikka viime vuosina on monet juhlapyhät alisuoritettu, on pääsiäisen munahommiin aina helppo tarttua; pienen hetken askartelusta syntyy mukavaa pikkukivaa sisustukseen.

Tänä vuonna halusin mahdollisimman hillittyjä ja eleettömiä munasia. Meille on jäänyt raksalta maaleja monia purkkeja, joten tuntui luonnolliselta maalata munat kodin väripaletilla; valkoisella, mustalla ja kahdella erisävyisellä harmaalla. Pohjana näissä on askarteluun tarkoitettu styrox-muna.

Munat asettelin betonitarjottimen päälle, mutta taidan vielä viikonlopun aikana kokeilla, miltä ne näyttäisivät mustavalkoisessa marokkolaiskulhossa...

 Mukavaa pääsiäisviikonloppua!


5.3.2018

Jännän äärellä

Moi! Fiuf, nyt taidan viimein selvitä postauksen äärelle. Viime viikko kun oli aika jännittävä. Edellisviikolla soitteli Savon Sanomien toimittaja, että passaisikos tehdä meikäläisestä juttua lehteen Blawhi Graphicsia käsitellen. Kuulostin puhelimessa varmasti todella huvittavalta, sillä totta puhuen, iski arka paniikki ja epäröin suostumisen kanssa. Kädet tärisivät puhelun jälkeen vielä parin tunnin päästäkin, mutta empimisen jälkeen rohkeus kuitenkin voitti. Sitä jotenkin kelasi taas vaistomaisesti kaikki uhkaskenaariot läpi, mutta läheisten järkeistämänä yritin sisuuntua ja suhtautua juttuun ylpeydellä - onhan Blawhista tullut itselle tosi rakas ja tärkeä juttu.

Toimittaja ja kuvaaja vierailivat meillä tiistaina ja sen jälkeen viikko kului sunnuntaita odotellen, jolloin jutun oli tarkoitus olla lehdessä. Sunnuntaiaamuna hipsin sitten postilaatikolle lähes jännityksestä pökertyneenä. Nappasin lehden heittolaatikosta esille, kopistelin pinnasta lumet, vilkaisin yleisilmettä ja taitoin läpyskän kauhistuneena takinkainaloon. Apua, meidät oli laitettu Armaksen kanssa etusivulle! Siinä olikin sitten itsensä kasaamista selata lehti läpi ja lukea sisäsivuilta oma juttu ajatuksella. Teksti oli kyllä omasta mielestäni tosi hyvä, kaikki oli kerrottu rennosti ja mukavasti. Sille en kuitenkaan mahda mitään, että oman kuvan näkeminen isommassa levityksessä heikottaa. Ehkä se on ihan normaalia kuitenkin. :')

Nyt kun juttu on jo eilisen uutisia, niin pystyy jo huohahtamaan ja tallettamaan lehden muistojen arkistoon. Blogiin en tohdi juttua kuvata näkyville, sillä se on netissä luettavissa vain Savon Sanomien tilaajille. Instassa kuitenkin vilautin etusivua ja aukeamaa, sieltä voi käydä kurkkimassa enemmän jos juttu kiinnostaa. Tämän postauksen kuvituksena on otoksia Blawhi Graphicsin Insta-feedilta. 

Viikon sisään on tullut ajateltua Blawhia syystä enemmän kuin tavallisesti ja mietteiden summana täytyy vain todeta, että voi, miten onnellinen siitä olenkaan. Kun ei ole mikään pakko tehdä, niin silloin homma tuntuu vieläkin kivemmalta: se tulee kiinnostuksesta ja intohimosta. Jos printtihommat eivät olisi yritysmuotoista, tekisin niitä kuitenkin. Se kertoo jo paljon omasta innostuksesta. Kutkuttavaa on itsellenikin se, että tulevaisuudesta ei ole tietoa: kun ei ole asettanut Blawhi Graphicsille minkäänlaisia tavoitteita tai strategioita, ei tiedä missä ollaan vaikkapa vuoden päästä vai ollaanko missään. Sitä menee eteenpäin vain päivä kerrallaan, fiilispohjalta. Niin iso, lataava voimatekijä tämä on kuitenkin elämän kuluttavien elementtien vastapainona, että ainakaan tällä hetkellä olisi vaikea nähdä arkea ilman Blawhia.

Näillä sanoilla, mukavaa uutta viikkoa!


28.2.2018

K E I T T I Ö

Heipsan! Olen odotellut tarkempien keittiökuvien postaamisen kanssa, siltä meiltä puuttui viime viikonloppuun saakka liesituulettimen suojaputki. Sunnuntaina saimme sen paikoilleen, joten nyt keittiökokonaisuus alkaa olla kunnossa eikä mikään yksityiskohta muistuta enää ulkonäöllisesti raksasta. Tästä intoutuneena kuvailin eilen huonetta vähän joka kulmasta. Kirkas auringonvalo on ihanaa, mutta aiheuttaa kuvaamiselle tuttuja haasteita: aurinkoläntit palavat kuvissa puhki ja huijaavat muut pinnat näyttämään todellisuutta tummemmilta. En kuitenkaan anna tämän nyt häiritä, sillä c'moon, nyt nautitaan kun kerrankin saadaan aurinkotulvaa harmaan pilvimötön sijaan.

Keittiö ei tullut suoraan talopaketin peruskaavalla, vaan sitä on palasteltu omien suunnitelmien ja hankintojen mukaan. Kalusteista minulla oli pintojen ja mittojen osalta äärimmäisen tarkka visio ja saimme pähkäillä suunnittelupöydällä niiden kanssa tovin jos toisenkin. Valkoiset, vetouralliset kaapistot ovat Domukselta ja niihin olemme olleet todella tyytyväisiä. Kiersin aikoinani useammassa firmassa kartoittamassa kalustevaihtoehtoja, mutta lopulta ympyrä sulkeutui Domukseen, jonka tuotteet kuuluivat alunperinkin toimitukseen. Ainoastaan työtasot tilasimme erillishankintana Omega-keittiöiltä, sillä heiltä löytyi juuri tällainen vaalea ja puhdas puunsävy, jollaisesta olin haaveillut. Saarekkeen taso oli kuljetusvaiheessa saanut ikävän sivumällin, mutta reklamaation jälkeen saimme onneksi ehjän yksilön tilalle.


Hana ja allas ovat Ikeasta. Vaikka valkoinen väri on keittiöön arka valinta, en päässyt yli mielikuvasta, miten kauniilta kokonaisuus näyttäisi harmaata betoniseinää vasten. Onneksi en jänistänyt, sillä tykkään näkymästä todella paljon! Meillä on mökissä sama allassetti mustana ja siellä oli hyvä testata käyttökokemuksia taloa varten. Tähän päivään mennessä ei ole löytynyt valittamista, joten Ikean setti oli lopulta ilmiselvä valinta. Instassa ehdinkin jo ihmettelemään, miten nämä Ikean hanat eivät ole saavuttaneet suurempaa blogisuosiota, sillä omasta mielestä nämä ovat tosi kauniita! Käyttöidea hanassa poikkeaa perinteisestä ja sen opetteluun meni mökissä pikkuinen tovi. Voin kuvitella, että päästään neuvomaan vierailijoita hanan käytössä kerran jos toisenkin. :)

Kodinkoneista talopaketin mukana tuli ainoastaan Gramin integroitu astianpesukone. Muut hankimme itse: surullisenkuuluisan jääkaapipakastimen (jonka tarina on vielä vaiheessa) Samsungilta ja muut laitteet Boschilta.


Tuo liesituulettimen putki ansaitsee muutaman sanasen. Lieskarin mukanahan tuli perusputki, mutta se oli paikalleen liian lyhyt. Koska keittiössä on vinosti kohoava sisäkatto, vaaditaan korkeutta tuossa uunin kohdalla jo reippaasti. Oli tilattava siis erillisosana pidempi putki, joka mittailtiin ja rälläköitiin oikean malliseksi. Peruspaketin mukana tullut pikkuputki oli valkoinen, mutta lisätoimituksia sai ainoastaan rosterisena. Eihän tuohon rosteriversio sopinut, joten piti pohtia ideoita putken valkaisuun. Ensiksi meinasimme maalauttaa sen valkoiseksi, mutta sitten keksin tähän hätään nopeamman ja edullisemman vaihtoehdon: päällystin pellin valkoisella, mattapintaisella D-C-Fixillä. Olisitteko kuvista arvanneet? Tuskin, sillä livenäkään muovitusta ei erota, ellei mene tarkastelemaan putkea ihan lähietäisyydeltä. :)

Keittiönpöytänä meillä palvelee sama kokonaisuus lamppua ja tuoleja myöten kuin Iisalmen kodissakin. Siellä tuumiskelin välillä noita pöydän ristikkojalkoja kriittisesti, mutta tänne ne tuntuvat istuvan kuin nenä päähän! Pöydällä olevan kukkakimpun kokosin Plantagenista löytyneistä eukalyptuksista ja leinikeistä.




Keittiön välitilamateriaaliksi en halunnut minkäänlaista laattaa, vaan haaveilin jo kauan etukäteen tekeväni tilaan betoniseinät. Vastaavia seiniä olen tehnyt Iisalmen kotiin, vanhempieni luokse ja mökille. Tiesin, että tästä tulee mieluinen, niinkuin tulikin. Tarkemmat teko-ohjeet betoniseinän tekemiseen löytyvät täältä. Aikaisemmista ohjeista poiketen maalasin pinnan kosteutta ja pyyhkimistä sietävällä remppamaalilla.

Vielä pitäisi keksiä sopivat baarijakkarat tuohon saarekkeen luokse. Valkoiset ja mahdollisimman tukevat istua. Vaihtoehtoja en ole selvitelly toistaiseksi ollenkaan, sillä asialla ei ole kiire. Piensisustusta olen pikkuhiljaa siirtänyt tänne mökin parvivarastosta, mutta tällä hetkellä jokainen pikkutavara on jatkanut matkaansa kaappiin. Jostain syystä nyt tuntuu parhaimmalta pitää kaikki tasot ja pinnat mahdollisimman tyhjinä, niille ei kaipaa mitään ylimääräistä.

Tällainen keittiö meillä. Uunissa on tullut paistettua ruokien lisäksi jo suklaakakkua ja seuraavaksi voisi testata, miltä herkkuvohvelit täällä maistuvat!

Aurinkoa viikkoon! 

 

19.2.2018

K O T I

Reippaat pari viikkoa siihen meni, mutta nyt voi sanoa, että talo tuntuu viimein kodilta. ♥

Edellisessä postauksessa kertomani ääniongelmat eivät ole pyyhkiytyneet, mutta olen kehitellyt niihin väistökeinoja: Niben käyn kääntämässä sähköasetukselle aina kun mörinä alkaa ärsyttää ja jääkaapista naksautan virtoja pois silloin, kun laite jää meluamaan yksitoikkoisesti. Päivisin on ollut nyt hyvä luukuttaa olympialähetyksiä niin kovalla, että äänet ovat osittain hukkuneet kisatunnelman alle. Iltaisin olen käyttänyt kellokytkintä: jääkaappi on virroitta nukahtamisen hetken ja kytkeytyy päälle sitten, kun uni on jo tullut. Nukkumisen keskeltä se ei ole nyt päässyt herättämään, kun olemme tavoista poiketen pitäneet makkarin ovea öisin kiinni. 

Molempia laitteita on nyt yhden kerran käynyt oma huoltomiehensä katsomassa ja kummallakin on ollut ääniasioihin kommenttina, etteivät oikein tiedä miltä laitteiden pitäisi kuulostaa. Öö, okei. Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan äänen häirisevyyttä ole kielletty, joten huoltokeskustelut ovat auki ja jatkuvat. Olen saanut kymmenittäin viestejä ihmisiltä, jotka omistavat vastaavia vehkeitä, etteivät heidän laitteensa ääntele samalla tavalla. Tämä tsemppaa luottamaan omaan mielipiteeseen ja jatkamaan asian parissa. Lupaan raportoida lopputuloksesta, kun joskus sellaiseen pääsemme. :')

Vaikka muuten en ole kiirehtinyt hankintojen kanssa, halusin meille nopeasti pari uutta mattoa lattialle. Jo äänimaailmaakin pehmentämään, mutta luomaan kodikkuutta ja lämpöä. Itse kodintuntu on tullut arkisista tekemisistä: pikkupuhteista, ensimmäisestä viikkosiivouksesta, kokkailuista, uuninlämmityksestä, sohvalla loikoilusta, kahvitteluista, telkunkatselusta... Elämisestä. On ollut mukavaa, että kummankin lähipiiri on piipahdellut kylässä ja talossa on ollut eloa.

Armas on selvinnyt lattioiden kanssa paremmin kuin olisin osannut ikinä kuvitella - nyt näyttää siltä, että emme tarvitse lisämattoja erillisiksi kulkureiteiksi. Se jos mikä on aivan mahtava homma.


Edellisessä postauksessa en kertonut muista muuton aikaan sattuneista epäonnisista tapahtumista, jotka varmasti osaltaan vaikuttivat fiilikseen: Kaksi yötä ennen muuttoa minulta napsahti (muuttosiivousrutistuksen vuoksi) kantapää toisesta jalasta niin kipeäksi, etten ole pystynyt liikkumaan normaalisti viimeiseen kahteen viikkoon. 

Vuorokausi muuton jälkeen taas huomasin, että tililtäni oli varastettu yli 400 euroa ulkomaisiin ostoksiin. Raha-asiaa selvitellessä ja tuskaillessa meni koko viikko, mutta loppujen lopuksi pankki päätyi korvaamaan kaikki varastetut rahat. Jotakin kautta korttitietoni olivat päätyneet rikollisille, mutta kukaan ei tiedä että missä ja miten. 

Samana päivänä kun varkaushässäkkä alkoi, pamahti miehen auto rikki. Olimme vähän aikaa yhden auton varassa ja remonttiin upposi lopulta reipas tonni. Kaiken säätämisen ohella ystävänpäiväkin hujahti ohi sen erityisemmin huomioimatta, mutta tuleehan noita päiviä. 

Muuttoviikko ei siis ollut miltään kantilta unelmien täyttymys, mutta onneksi nyt olo ja haasteet tuntuvat tasoittuneen (*varalta koputus puuhun*). Jos epäonniset sattumat ovat yrittäneet latistaa mieltä, niin luonto on tsempannut senkin edestä. Viime viikot ovat olleet todella kauniita ja niihin on mahtunut lukuisia aurinkoisia päiviä. Järvimaisema muuttuu auringonkulun mukaan tunti tunnilta ja sitä voisi tapittaa loputtomasti. Välillä tuntuu, että voiko tämä näkymä olla tottakaan  - niin kauniisti se kajastaa silmään.

Tänään ulkoilutin jalkaa ja Armasta (joka on ollut vanhempieni lenkitysavun varassa viime viikot) ensimmäistä kertaa levon jälkeen. Kävimme taapertamassa toista tuntia järvellä ja sitä tosiaankin taas paremmin muisti, miksi näille huudeille alunperin halusi.

Perinteinen muuttoflegma täällä toki on iskenyt, ja sellaista osasinkin odottaa. Vaiheissa olevia asioita on paljon, mutta koska ne eivät ole elintärkeitä, saavat odottaa. Työhuonetta en ole kehitellyt vielä ollenkaan, musta kaappivanhus makaa siellä parasta aikaa kyljellään. Pitäisi lähteä liikuttelemaan sitä, jotta hahmottaisi paremmin, mikä kalusteen sijoituspaikka voisi olla. Ulkona odottaa pienempi kaappi hiontaa - sen tekeminen ei olisi iso homma, mutta nyt ei huvita. Listalla olisi hankkia vähän jotain vihreää, askaroida liesituulettimen suojaputki, kartoittaa sohvapöytä- ja baarijakkaravalikoimaa, modata olkkarin sohvan jalat mieluisampaan muotoon, tilata vielä pari mattoa, korkata ulkoporeallas, kuljettaa piano jälkikuormassa perille, tehdä saunanlauteet, miettiä piensisustusta ja niin edelleen. Vaan ei nyt. Taidanpa valuttaa seuraavaksi vadin täyteen lämmintä vettä ja ottaa jalkakylvyn. :D

 Ensi kertaan.

P.S. Perhana kun näissä raksa- ja muuttovaiheissa on jäänyt paitsi toisten blogien seuraaminen, myös omien postausten kommenttibokseihin vastailu! Pahoittelut pitkistä vastausviiveistä, kävin äsken uppoutumassa ja vastailemassa kaikkiin tämän vuoden puolella tulleisiin viesteihin. Olette ihania kun kommentoitte!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...